Täällä on muutenkin meneillään isojen muutosten aika. On suurta iloa ja suurta uhmaa ja surua, onnistumisen elämyksiä pottailussa, pienten ja isompienkin vahinkojen siivoilua, tutista luopumista. Viimeisten jäähyväisten alkusoittoa vauva-ajalle. Äidin pinnaa ja kekseliäisyyttä koetellaan toden teolla monesti päivässä, täytyy pysyä rauhallisena, kun mikään ei käy eikä auta ja tekis itsekin mieli ruveta kiljumaan. Vaippaa ei iso mies halua enää, joten jätimme sen tällä viikolla pois. Mennään sitten boksereissa tai munasillaan:) Taas kerran tuli todettua, että lapsi on kyllä itse paras suunnannäyttäjä, hän kyllä kertoo mihin on milloinkin valmis jolloin pääsee itsekin vähemmällä tuskailulla. Tutin päiväkäyttö jäi kuukausi sitten helposti pois, nyt kun äiti vielä rohkaistuisi yökäytön kanssa eikä pelkäisi niin kovin oman ruususen unen häiriintymistä...
Noh, kaikki ajallansa!
 |
| Olen iso poika, osaan itse enkä tahdo välttämättä samaa kuin sinä! |
 |
| Tällaset nää mun kengät on, ihan sopivat! Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää aamusta iltaan ja jotenkin musta tuntuu, ettei tää vauhti ainakaan hiljene kovin pian?! Ja sitten kun tämän yhden saa "johonkin kondikseen" alkaa koko homma toivottavasti alusta lähtöpisteestä, huoh! Mutta niin paljon kuin vanhempana olo ottaakin, saa sen kaiken ainakin tuplana takaisin. Onhan tuota elämäniloa ja kasvamista niin ihana seurata, ettei siitä päivääkään antaisi pois <3 Nyt puistoon leikki-treffeille, on taas ihanan lämmin, palataan! Värikkäin vauhtiterkuin, Mari |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti