sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Big Crocodile Tears

Sinne ne nyt lähti. Lentoasema nielas ne ja vei kauas pois. Silmät suljettuina kuulen yhä tutut äänet, Veikan naurun ja näen tutut hahmot hääräämässä, silmät avoinna pelkkää tyhjää ja hiljaisuutta. Tämän täällä asumisen oikeastaan ainut ja isoin merkityksellinen miinus on tämä, ettei näe rakkaita ystäviä ja perhettä niin usein kuin toivois. Kyllähän me se tiedettiin, kun puntaroitiin vaakakupeilla lähtöä ja nyt on taas se hetki, kun tää välimatka ja ikävä tuntuu kaikkeista pahimmalta. Mutta kyllä se tästä taas lähtee rullaamaan, sehän vaan osoittaa että välittää. Mutta silti, kauheen surullinen olo.

Photobucket
      Hyvää matkaa rakkaat, ihanaa kun kävitte <3
                                     -Mari

4 kommenttia:

  1. Oi miten ihanat tuli noista Veikan huoneen jutuista :) Varmasti on vähän tyhjä olo, mutta onneksi saatte pian uusia vieraita!! Haleja!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö! Minustakin, tykkään!:) Niin onneks tulee kohta uusia, mut tajusin nyt uudelleen että siekin olet tosiaan poissa:/ Haleja!

      Poista
  2. Jos yhtään lohduttaa niin ilman lähtöjä ei ole uusia paluita. Haleja sinne kauas täältä pohjoisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on ja pianhan me nähdäänkin onneksi, kun tullaan elokuussa käymään. Haleja!

      Poista