keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Rudolph The Red-Nosed Reindeer Is Feeling Homesick

Veikka on nyt parina päivänä katsonut Petteri Punakuono-dvd:tä. Vaikkei elokuva olekaan animaatioiden parhaimmistoa, "Luona tähtien" on saanut mut joka kerta ihmeen haikeaksi ja surumieliseksi. Koti-ikävää? Jonkun muun kaipausta? Mitäs mitäs?

Sanovat että sopeutuminen uuteen maahan menee vaihteittain. Alkuhuuman jälkeen tulee vaihe, jolloin kaikki alkaa nyppiä ja ärsyttää, kunnes kolmannessa vaiheessa alkaa pikkuhiljaa hyväksyä uudet olosuhteet. Ilmeisesti en ole vielä vaiheessa neljä (täysin sopeutunut), koska välillä voisin pakata laukut ihan vaan sen takia kun joku pieni asia ei ole niinkuin Suomessa. Kuten eilen ruokakaupassa ei ollut mitään syömiseksi kelpaavaa. Viides vaihe, paluumuuttajan kulttuurishokki, oh my, siitä tulee mielenkiintoista. En kyllä tiedostanut, että mulla olis mitään kamalaa koti-ikävää, mutta ehkä tämä hillitön joulutonttuilukin voisi olla seurausta siitä. Olen suunnitellut lahjat, koristeet, ruuat, kaikki jo valmiiksi enkä ole varmaan ikinä odottanut joulua yhtä paljon. Tai no, ehkä lapsena.

Luin tässä hiljattain Rhonda Byrnen Voiman (onko tuttu kirja kenellekkään?), jonka ideana on positiivisten ajatusten, rakkauden jakaminen ja kaiken negatiivisen eliminointi elämästä pelkkien omien ajatusten voimalla. Mielestäni olen suhteellisen positiivinen ihminen, mutta koen haastavaksi KAIKKIEN negatiivisten ajatusten ja tunteiden eliminoimisen. Miten se on mahdollista? Jos kaikelle, mitä ei rakasta, kääntää vaan selkänsä ja tukahduttaa tunteensa, asiathan jää hiertämään jos niitä ei käsittele. Eihän aina voi vain hymyillä ja rakastaa koko maailmaa. Ei edes täällä Sydneyssä;) Hmm, tällaista pientä päiväkahvimietintöä täällä. Haluaisin joka tapauksessa antaa meidän Colesin kärryjä keräävälle symppikselle vanhallemiehelle kunnon joulubonukset, ilahtuisikohan hän? Haluaisin myös alkaa tukiperheeksi jollekin lapselle jos olisimme nyt Suomessa. Ymmärrän myös hyvin Angelina Jolieta, joka haluaa adoptoida ja pelastaa koko maailman. Sitä saa mitä antaa ja antaminen on elämän suurimpia iloja, eikö vaan. Enkä tarkoita nyt niiden joulupakettien vaan sen tärkeimmän, rakkauden, antamista.



Kohta lennetään...

-Mari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti