Oon todella onnellinen siitä, että oon saanut (ja jaksanut) olla Veikan kanssa kotona tämän ajan ja että mulla on ollut mahdollisuus antaa hänelle kaikki se rakkaus ja läsnäolo mitä pienen ihmisen elämänalku tarvitsee. Nyt on hyvä aika mun palata työelämään ja Veikan mennä hoitoon, vaikka muutos tietysti vähän jännittääkin.
Matkailu avartaa ja ulkomaanvuodet opettavat paljon. Kärsivällisyys, sopeutumis- ja epävarmuudensietokyky sekä ongelmanratkaisu- ja organisointitaidot ovat varmasti ainakin kehittyneet, itsetuntemus ja -varmuus kasvaneet ennestään. Parisuhteellisestikin ollaan hitsauduttu entistä ehommaksi ja vahvemmaksi.
Talo on tyhjennetty, ovet suljettu, Pakenhamin koti jäänyt taakse. Huomenna lennetään kohti Queenslandia, Hamilton Islandille lomailemaan. Matkalla Suomeen pysähdytään vielä Balilla, joten saatan laittaa tänne vielä juttua tämän reissun loppuhuipennuksista, mutta sitten tämä blogi alkaakin olla over and out. Tätä on ollut hauska kirjoittaa, jotenkin tuntuu ettei olisi niin kaukana ollutkaan kun on päässyt jakamaan kokemuksia kirjoituksina ja kuvina.
Eipä ole siis oikein enää muuta sanottavaa kuin KIITOS. Kiitos elämälle, kun heitti meidän tielle tämän mahtavan mahdollisuuden lähteä, kiitos Hemmolle, kun pitää meistä aina niin hyvää huolta, kiitos perheelle ja kavereille kun tulitte käymään, jaksoitte olla yhteyksissä ja kärsivällisesti odottaa meitä takaisin. Kiitos uusille ystäville täällä päässä, joiden ansiosta kaikki oli paljon hauskempaa. Tiimalasin hiekka on valunut loppuun, on aika tallettaa nämä kaksi vuotta kauniiksi muistoksi sydämeen ja jatkaa hyvillä mielin kohti uusia seikkailuja.
Goodbye Melbourne, Goodbye Sydney, Goodbye Australia
SEE YOU!!
Rakkain terveisin,
Mari, Hemmo & Veikka