Huomenta Suomi! Täällä Etelä-Haagassa on herätty tänään klo 4.45 pirteänä uuteen päivään. Matka meni hyvin, mutta väsyttävästi. Veikka ei nukkunut paljon, eikä siis äitikään siinä sivussa. Nyt kun päässä ei heitä enää ja varpaatkin ovat jälleen omat itsensä, ollaan ihmetelty tätä pimeyttä ja harmautta sekä odoteltu sitä Iltalehden mainostamaa lumijumia saapuvaksi. Tahdotaan päästä ulos lumeen peuhaamaan. Huomenna Lapin Mummi lennähtää moikkaamaan meitä ja Ninnullakin on perjantaina veepee, niin voidaan hengailla kaikki yhdes koos <3 Australian elämä tuntuu epätodelliselta unelta, ollaanko me koskaan poissa oltukaan. Hyviä puolia: raikas ilma, rieska, lakut ja lämpimät villasukat. Muutama kuva meidän piiitkästä matkasta...
Sydneyn lentokentällä, valmiina lähtöön.
Ekalla lennolla kohti Singaporea. Mikäs tässä piirrellessä, aikaa on... n. 7 tuntia.
Reippaat reissaajat.
Välietapissa keskellä yötä. Veikan lookki herätti hieman hilpeyttä taasen :)
Matkalippunne olkaan hyvä!
Petteri Punakuono on laskeutunut ja voi olosuhteisiin nähden hyvin :) Mukavaa viikonjatkoa, M & V
Veikka on nyt parina päivänä katsonut Petteri Punakuono-dvd:tä. Vaikkei elokuva olekaan animaatioiden parhaimmistoa, "Luona tähtien" on saanut mut joka kerta ihmeen haikeaksi ja surumieliseksi. Koti-ikävää? Jonkun muun kaipausta? Mitäs mitäs?
Sanovat että sopeutuminen uuteen maahan menee vaihteittain. Alkuhuuman jälkeen tulee vaihe, jolloin kaikki alkaa nyppiä ja ärsyttää, kunnes kolmannessa vaiheessa alkaa pikkuhiljaa hyväksyä uudet olosuhteet. Ilmeisesti en ole vielä vaiheessa neljä (täysin sopeutunut), koska välillä voisin pakata laukut ihan vaan sen takia kun joku pieni asia ei ole niinkuin Suomessa. Kuten eilen ruokakaupassa ei ollut mitään syömiseksi kelpaavaa. Viides vaihe, paluumuuttajan kulttuurishokki, oh my, siitä tulee mielenkiintoista. En kyllä tiedostanut, että mulla olis mitään kamalaa koti-ikävää, mutta ehkä tämä hillitön joulutonttuilukin voisi olla seurausta siitä. Olen suunnitellut lahjat, koristeet, ruuat, kaikki jo valmiiksi enkä ole varmaan ikinä odottanut joulua yhtä paljon. Tai no, ehkä lapsena.
Luin tässä hiljattain Rhonda Byrnen Voiman (onko tuttu kirja kenellekkään?), jonka ideana on positiivisten ajatusten, rakkauden jakaminen ja kaiken negatiivisen eliminointi elämästä pelkkien omien ajatusten voimalla. Mielestäni olen suhteellisen positiivinen ihminen, mutta koen haastavaksi KAIKKIEN negatiivisten ajatusten ja tunteiden eliminoimisen. Miten se on mahdollista? Jos kaikelle, mitä ei rakasta, kääntää vaan selkänsä ja tukahduttaa tunteensa, asiathan jää hiertämään jos niitä ei käsittele. Eihän aina voi vain hymyillä ja rakastaa koko maailmaa. Ei edes täällä Sydneyssä;) Hmm, tällaista pientä päiväkahvimietintöä täällä. Haluaisin joka tapauksessa antaa meidän Colesin kärryjä keräävälle symppikselle vanhallemiehelle kunnon joulubonukset, ilahtuisikohan hän? Haluaisin myös alkaa tukiperheeksi jollekin lapselle jos olisimme nyt Suomessa. Ymmärrän myös hyvin Angelina Jolieta, joka haluaa adoptoida ja pelastaa koko maailman. Sitä saa mitä antaa ja antaminen on elämän suurimpia iloja, eikö vaan. Enkä tarkoita nyt niiden joulupakettien vaan sen tärkeimmän, rakkauden, antamista.
Me tullaan Suomeen! Jeejeejee! :D Just sain tietää, että lennot on varattu ens maanantaille! JAiksii! Hieman äkkilähtö, mut eihän se mittään:D Lennetään Veikan kanssa taas kaksisteen sinnepäin Singaporen kautta ja porukalla sitten kahden viikon päästä takas Hongkongin kautta. Saahan siinä taas istua ja Hemmon reissu on TODELLA pikainen, mutta IHANAA nähdä rakkaita ihmisiä, päästä saunaan jne jne.! JEEE!! Hauskaa!
Veikka näkyykö siellä Suomi?
Taidankin hilpaista tästä joululahjaostoksille. Ootteko ollu kilttinä siellä??
Kokeiltiin viimevuotisia toppakamoja mahdollista äkkilähtöä varten...
Hyvin mahtu ja tarkeni +25:ssa :D
Tämä oli hyvä päätös koska se sai mut :)
Päästään sittenkin kokemaan hieman oikeaa talvea tänä vuonna. Onhan siellä sitten kans lunta, onhan?? Ainut "ongelma" on se, etten nyt sitten ehdi hössöttämään/odottamaan tulevaa joulua ja vieraita niin paljoa, haha!
Isänpäivänä, ihanan aurinkoisen herkkuaamupalan, kakun, kortin ym. perusjutskien jälkeen, lähdettiin käymään Royal Botanic Gardensissa. Miehän olen siellä jo muutamaan otteeseen pyöriny, mutta Hemmolle kerta oli ensimmäinen. Kierrettiin rauhassa koko puisto ja ah miten upeat värit siellä olikaan nyt, vihreimmät puut ikinä ja niin kaunista auringon paistaessa. Täällähän vietettiin isänpäivää oikeasti jo joku aika sitten, mutta mulle se tuli niin puskista, että oli kätevää "siirtää" se oikeaan ajankohtaan. Äitienpäivää täällä vietetään samana päivänä kuin Suomessa, että Hemmon on parasta olla hereillä... Tai siis Veikkahan näistä kaikista järjestelyistä on vastuussa;)
Tämä violetti puu kukkii nyt mahtavasti joka paikassa, UPEA!
Mitäs me pojat!
Leijona nähtiin mutta lepakoita ei. Paitsi että viime viikolla nähtiin yks iso roikkumassa sähkölinjasta Maroubrassa.
Veikka oli unohtanut isänpäivän kunniaksi kaikki käytöstavat ja veti tällä tyylillä koko päivän. Puuh. Äiti toivoo pukilta "nallereppua" viiden metrin flexillä.. ;)
Veikan performanssiesitys kävelykadulla sai ihmiset hymyilemään. Olis varmaan pitäny heitää lippis maahan jätskirahan saamiseksi.
Puutarhailun jälkeen käveltiin keskustaan syömään ja pistäydyttiin Billabongilla ja Rip Curlilla. Mukaan tarttui uusi rantakassi ja aurinkohattu. Niitä tarvitaan! Siitä jatkettiin sitten Darling Harbouriin ja käytiin lopuksi vielä pienellä lautta-ajelulla sisämaassa päin. Oikein oli mukava päivä, harvemmin saa isänpäivää näin lämpimissä olosuhteissa viettää :)
Eilen lähti chicas calientes ulos rentoutumaan! Oltiin meidän Sydneyn Mammat-ryhmän kanssa ulkoilemassa El Bulli-ravintolassa Surry Hillsissa (ja parissa muussakin baarissa..). Luvassa oli nami tapaksia, liian hyvää sangriaa, menevää musiikkia ja hyvää seuraa. Hauskuus taattu! Olin varma, että muutaman sangrialasillisen jälkeen luulen osaavani puhua sujuvaa epsanjaa, onneksi ihan niin ei päässyt käymään. Tänään onkin päivä mennyt hieman matalalentoisemmissa fiiliksissä siivoilessa tiistaiaamuna saapuvia vieraita varten. HUh huh, onneks tätä ei tarvi tehdä enää joka viikonloppu;)
Illan asu. Yritin olla supertrendikäs ja ostin tuollaisen statement-kaulakorun. Mitä tykkäätte? Kauhee kilinä ja kolina siitä ainakin lähti :D
