Hello Sunshine!

Tänään meitä hellittiin upealla päivällä! Pilvetön taivas, lämpöä melkein +30 astetta. Ihanaa! Kesä todellakin tulee! Aamupalan jälkeen pakattiin Veikan kanssa kamat kassiin ja käveltiin rannalle. Kaikki vastaantulijat ihmisetkin hymyilivät. Ah. Olenko mie vaan lomalla vai onko tää tosiaan mun elämää?? En malta taas odottaa, että mun perhe pääsee tänne jouluna nauttimaan tästä ihanuudesta meidän kanssa. Ja ens viikollahan tulee ystäväni perheineen meille viikoksi, jei! Niin mahtavaa kun ihmiset järkkäävät ja lähtevät, vaikka tämä maa onki niiiiin kaukana sieltäpäin palloa katsottuna. En usko, että kukaan on koskaan katunut tänne tulemista, päinvastoin, sydän jää varmasti kaipaamaan takaisin mitä kauemmin täällä saa olla.

Ulko-ovelta näytti tältä! Okei, viesti selvä, rannalle!

Siellä se meri siintääkin jo. Meiltä on siis n. 500 m Maroubran rannalle.

Liskokin oli menossa niin vikkelästi kohti rantaa, hyvä että ehdin kuvan näpsäistä.

Here we are!

:)

Pikku-pojilla on tuo universaali yhteys :)

Happy feet!

Safety first.

Loving the simplicity.

Pientä välipalaa.

Mari LOVES Mango! Menee hedelmänä, mehuna, pirtelöissä, sorbetissa, suihkusaippuassa, kuorintavoiteessa.. missäs vielä?!

Kyllä näissä maisemissa sielu lepää ja voi hyvin! 

Hemmo pääsi myös nauttimaan auringosta lounaan ajan ja toi meidät sitten kotiin päikkäreille. Sisään tulessa huomasin kyllä, että en ole lomalla, kun kukaan ei ollut käynyt sillä välin siivoamassa sotkujamme;) Noh, sehän oliskin ollut jo ihan liikaa:D

Hiekkaisia terveisiä, sitä meinaan löytyy tätä nykyä joka paikasta! :P

<3 Mari

Up, Out and Going!

Viikonloppu se mennä vilahti taas! Oli toimintaa surffista ja zumbaan, sinne tänne ja takaisin. Nyt onkin ihana ottaa hetki vähän iisimmin tässä kotosalla, ainakin tää päivä! Surffi meni paremmin tällä kertaa, keli oli parempi (joskin silti erittäin raskas), ope huippu ja fiilis kaikin puolin kivempi. Pääsin muutaman kerran jopa niin kauaksi aikaa laudan päälle seisomaan, että ehdin jo miettiä mitäs täällä sitten tehdäänkään. Ehkä se selviää ens kerralla;) 

Sunnuntaina tuossa meidän läheisellä rannalla oli "Oktoberfest" ja Maroubra FunRun-tapahtuma. Olin messissä mukana jakamassa Zumba-rakkautta, muutaman muun meidän tunnilla käyvän zumbaharrastajan kanssa. Oli hauskaa ja hikistä!! :P Veikka pääsi festeillä ekaa kertaa ratsastamaan ponilla :)

Pojilla oli taas hiekkahommia.

Tämäntyyppistä yritystä se edelleen pääasiassa oli.

Osaispa surffata yhtä helposti kuin lokki lentää.

No osaan mie ainaki tätä!

HEY!

Mukana myös pöllö!

Jännittävä karvainen kyyti nimeltään Spirit. 

Äiti varmistaa...

Lopussa uskalsin jo hymyillä!
 

Sinne Suomeen on tullut kuulemma jo talvi! Meiltä se taitaa jäädä tänä vuonna ihan välistä, hassua. Ens vuonna jos tullaan keskellä talvea/keväällä takaisin, voi Veikka olla hieman ihmeissään valkoisesta töhnästä. Pukekaahan te lämmintä päälle, mie tungen kohta farkut ym. pitkät vaatteet kaapin perimmäiseen nurkkaan ja kuljen seuraavat viisi kuukautta flipflopeilla. Ilmotelkaa jos pitää lähettää lisää Uggeja! ;)

<3 Mari

My Very First Surf

Niin kauan siitä on puhuttu ja nyt se viimein tapahtui, päästiin nimittäin "surffaamaan"! Otettiin Helin ja Teemun kanssa kahden tunnin opetus Cronulla Beachilla, tarkoituksena käydä yhteensä neljä kertaa nyt seuraavien viikkojen aikana. Keli oli aika harvinaisen kova, aaltoja tuli tiuhaan eikä mitään ihan pieniä. Melkoista räpimistähän se oli, eikä ihan sitä lungia sunnuntaisurffausta mitä olin ajatellu, mutta onpahan nyt sitten päästy alkuun! Ihan vielä en osaa sanoa, tuleeko tästä mun uutta lempparilajia, we will see!

Sinne vaan veteen! Tuo lakkipäinen oli se meidän ope.

Yleensä lopputulos oli tämä. Nyt jo naurattaa, silloin ei :D

Valas on rantautunut, tulkaa pelastamaan!

Päivän tähtihetki :P

Hemmo oli rannalla eri tavalla paineessa kaitsiessa Masaa, Mimmiä ja Veikkaa.

Mut mikäs siinä, nämähän on niin enkeleitä nämä lapset! ;)

Pojat koloissaan kaivamassa.

Lisä-ohjeita kuuntelemassa ja kokeilemassa...

Ja eikun takas! Heli tai Teemu siellä näyttääkin jo "surffaavan" :D

Kipeimmät lihakset löytyy tänään sitten oikeasta kädestä, ilmeisesti koska enin aika meni roikkuessa laudassa henkeni edestä. Lantiosta löytyy myös nätti uus tatska, mut semmostahan se on kun tosissaan treenataan.. ;) 

Mahtavaa viikkoa!

-Miss M 

Loving It

Odottelen tässä jännittynein mielin yhteydenottoa sieltä työpaikasta ja pohdiskelen aikani kuluksi taas tätä meidän elämäntilannetta. Tunteiden vuoristoradalla ollaan jo pitemmän aikaa oltu siellä korkealla yläsuoralla, toisin sanoen viihdytty täällä ihan älyttömän hyvin. Niin hyvin, että tuntuu ettei koskaan haluaisi palata takaisin Suomeen sillä tämä täällä olo vain paranee paranemistaan kun saa enemmän ystäviä, harrastuksia ja kaikenmaailman kivoja menoja. Ja kun enkkukin sujuu kohta kuin natiivilla;) Onneksi vielä ei ole päätösten aika ja voihan olla, että se päätös tehdään täysin meidän puolestakin jos Hemmo tekee työnsä niin tehokkaasti, että niitä ei vain enää ole reilun vuoden päästä. Niin tai näin, jos palaamme Suomeen, toivon että pääsemme vielä johonkin yhtä mahtavaan paikkaan, nälkähän kasvaa syödessä you know! 

Äiti mitä me tehdään?

Lassi ainakin tahtoisi jäädä :P

Cronullan rantaa, joka jatkuu ja jatkuu kunnes loppuu.. niinku meidän täällä olo.

Kuin söpö pienelle tytölle! Voin ostaa tän vieraille varastoon ;) Elma, Louna, ketäs muita olikaan tulossa??

I love you too!

Tyyntä on taas ennen myrskyä, ei auta kuin malttaa ja odottaa kuin käy. Ja sit panna taas hörsseliksi suuntaan tai toiseen :)

Mukavaa viikkoa!

-Mari

Big Steps in Small Shoes

Täällä on muutenkin meneillään isojen muutosten aika. On suurta iloa ja suurta uhmaa ja surua, onnistumisen elämyksiä pottailussa, pienten ja isompienkin vahinkojen siivoilua, tutista luopumista. Viimeisten jäähyväisten alkusoittoa vauva-ajalle. Äidin pinnaa ja kekseliäisyyttä koetellaan toden teolla monesti päivässä, täytyy pysyä rauhallisena, kun mikään ei käy eikä auta ja tekis itsekin mieli ruveta kiljumaan. Vaippaa ei iso mies halua enää, joten jätimme sen tällä viikolla pois. Mennään sitten boksereissa tai munasillaan:) Taas kerran tuli todettua, että lapsi on kyllä itse paras suunnannäyttäjä, hän kyllä kertoo mihin on milloinkin valmis jolloin pääsee itsekin vähemmällä tuskailulla. Tutin päiväkäyttö jäi kuukausi sitten helposti pois, nyt kun äiti vielä rohkaistuisi yökäytön kanssa eikä pelkäisi niin kovin oman ruususen unen häiriintymistä...

 Noh, kaikki ajallansa!

Olen iso poika, osaan itse enkä tahdo välttämättä samaa kuin sinä!

Tällaset nää mun kengät on, ihan sopivat!


Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää aamusta iltaan ja jotenkin musta tuntuu, ettei tää vauhti ainakaan hiljene kovin pian?! Ja sitten kun tämän yhden saa "johonkin kondikseen" alkaa koko homma toivottavasti alusta lähtöpisteestä, huoh! Mutta niin paljon kuin vanhempana olo ottaakin, saa sen kaiken ainakin tuplana takaisin. Onhan tuota elämäniloa ja kasvamista niin ihana seurata, ettei siitä päivääkään antaisi pois <3

Nyt puistoon leikki-treffeille, on taas ihanan lämmin, palataan!

Värikkäin vauhtiterkuin,

Mari

Dream it, Wish it, Do it.

Pientä tilannepäivitystä tänne blogin puolellekin. Jos muistatte niin haikailin meidän lomalta paluun jälkeen töihin menosta ja puoliksi vitsillä heitin, että olisiko siellä hoitajaa Veikalle. Noh, siinähän kävi sitten niin, että sain heti yhteydenoton eräältä rovaniemeläistytöltä, joka haluaisi kyseisen homman ja olisi nyt sitten intopiukeena tulossa meille hoitamaan Veikkaa. Kauhean pähkäilyn kourissa kuin tilauksesta silmiini osui osa-aikainen, kuin minulle tähän tilanteeseen tehty työ. Tein CV:n, kirjoitin saatekirjeen, lähetin hakemuksen ja Voilà! Sain kutsun haastatteluun! Voitteko uskoa?! Mie en!

Jouduin siitä sitten jakkupukuostoksille ja kotiäidille kauhean jännittävään tilanteeseen pitkästä aikaa. Ensi viikolla selviää, pääsenkö toiseen haastatteluun ja saanko paikan. Uskon että saan, mutta ei haittaa vaikka ei nyt heti tärppäisikään. Uskon tällä hetkellä (ja toivottavasti jatkossakin) vahvasti kohtaloon, tarkoitukseen, omien unelmien tavoitteluun, intuitioon ja omien ajatusten voimaan. Jos joku päätös tai asia on oikea, niin se kyllä järjestyy ja tapahtuu omalla tavallaan ja painollaan suhteellisen helposti.

What a peace of mind!

Niin totta, niin totta.

Kotiäiti ujuttautui kynähameeseen ja korkokenkiin, kivaa vaihtelua!

Nähtäväksi jää, kuinka tarina jatkuu. Saanko tämän työn (tai jonku muun), tuleeko meille "uusi perheenjäsen" vai jatkuuko kaikki ennallansa. En tiedä, mutta fiilis ei vois oikeastaan olla parempi. Kaikki on elämässä mahdollista, rohkeasti vain ottamaan se ensimmäinen askel ja toteuttamaan niitä unelmia. Mikä ihana mahdollisuus tämä elämä onkaan!

Lämpimin (+28) terveisin,

Hyvän mielen lähettiläs
Mari